Ja taas se nähtiin. Mut jätettiin. Sydän särkyi. Päätin silti koota elämäni näistä sirpaleista ja katosa eteeen päin.

Pieni ontto ääni sisälläni sanoo aina välillä:

"Sinä rakastat häntä, miksi et sano sitä hänelle"

Asia ei ole niin yksin kertainen. En tahdo enää jatkaa sitä suhdetta.

Olen saanut tarpeekseni hänestä.. !!

En anna hänen enään sydäntäni särkeä.

Jatkan elämää ilman häntä.

Kun hän jätti minut hän sanoi: "Rakastan sinua. Mutta sinun parhaaksesi... me eroamme"

 

-Sarachu-

Nyt kirjoitan elämäni tarinan tähän, syntymästäni, tähän päivään saakka:

 

Elämäni lähti liikkelle 12.2 vuonna 2000.

Synnyin täysin terveenä ja hymyilevänä tyttölapsena.

Minulla on jo 4-vuotta vanhempi isoveli syntyessäni ja kasa päin innokkaita sukulaisia.

Äitini ja isäni tuttava perheen sen hetkinen nuorimmainen syntyi elokuussa.

Pieni poikalapsi oli kanssani samaa ikä luokkaa ja meistä tuli heti ystäviä, parhaita ystäviä.

Hän oli minulle kuin veli, ja on edelleen.

Myös serkkuni oli minulle kaikki kaikessa.

 

Kun olin reilut 4-vuotta sain pikkusiskon.

En ollut erityisesti odottanut enää lapsia perheeseemme,

joten kateuden kipinä syttyi.

Nuorimmainen tyttölapsi tietenkin vei isän huomion,

ja en ollut enää "isin tyttö", enkä liiemmin myöskään äidin.

Monesti -vielä tänä päivänäkin puhun vanhemmilleni siitä,

kuinka minua kohdellaan väärin.

Olen perheemme keskimmäinen ja aina riidoissa mukana,

joten siksi minun rangaistus luetteloni on suurin.

 

Tanssi on ollut elämäni ihan pikkutytöstä asti.

Kun kerron läheisilleni, että olen tanssinut jo 11-vuotta,

he kysyvät, että miten se voi olla mahdollista, koska olen vasta 12-vuotta.

Silloin vastaan, että vedin jo pienenä lattia sarjaa,

ja tämä tietenkin pistäisi tanssi kaverini nauramaan,

mutta läheiseni eivät sitä tajua, katsovat vain suut auki.

 

Vuonna 2011 aloitin toisen harrastuksen.

Aloin pelaamaan 99-02 syntyneiden kanssa jääkiekkoa.

Juokkueessamme oli silloin vain 3 tyttöä ja loput olivat poikia.

Myöhemmin uuden kauden alkaessa joukkueeseemme tuli 2 tyttöä lisää.

Myös poikia tuli niin, että pärähti.

Joukkueessamme oli vuoden 2012 lopussa jopa 40 pelaajaa.

 

Urheilu on ollut elämässäni siis pikkutirriäisestä alkaen,

samoin kun musiikki.

Isoveljeni ja äitini ovat aina olleet todella musikaalisia,

ja se on tarttunut myös minuun.

En niin ikään osaa soittaa mitään instrumenttiä,

mutta osaan kyllä laulaa ja kirjoitan omia tekstejäni.

Paperille on helppo purkaa tunteita.

Niitä ei tarvitse ääneen silloin sanoa.

 

Elämäni ei aina ole ollut myöskään helppoa.

Monet kerrat olen joutunut riitoihin ystävieni tai perheen jäsenieni kanssa.

Silti olen kaikesta selvinnyt.

Olen saanut itsetuhoisia ajatuksiakin päähäni,

mutta niistäkin olen selvinnyt.

Sentään sairaalassa en ole käynyt,

muuta kuin tikittämässä pääni...

Kun koirani kuoli maaliskuussa 2012 tuntui siltä, että nyt on minunkin aikani kuolla.

Suru oli suunnaton, ja siitä en pysty vieläkään puhumaan ilman kyyneliä tai äänen heikkoutta.

Koirani oli minulle kaikki kaikessa. Nyt on tyhjä olo,

koska minulla on ollut kaikki nämä 12-vuotta aina Suomenpystykorva koirana,

mutta nyt ei ole. Silti perheessämme on 2 koiraa ja kani.

 

Vuonna 2010 toukokuussa kaksi ystävääni oli käymässä luonani.

Tietenkin 10-vuotiaina pikku 'lissuina' piti saada poikiakin kutsua kylään.

Kutsuimme minun sen hetkisen ihastukseni ja hänen ystävänsä/pikkuserkkunsa meille kylään.

Kun ovi kello sitten soi ja menin avaamaan jäi ihastukseni heti varjoon.

Hänen vieressään oleva ystävänsä sai sydämeni hyppäämään kurkkuun.

En ollut ihastunut, olin rakastunut.

Jalat menivät alta, en tuntenut enää maata.

En silti ollut aivan varma tunteistani.

6.6.2010 päätin tekstata kyseiselle pojalle ja kerroin tunteistani.

Ihmeellistä kyllä, poika oli myös ihastunut minuun.

 

Sitten vuonna 2011 marraskuussa päätin ottaa ohjat käsiini.

Vinkkasin vähän kyseiselle pojalle, että kiinnoistaisko alkaa seurustelemaan,

ja vastaus oli myöntävä.

Monia iloisia ja surullisia hetkiä me yhdessä koettiin.

Sitten kuitenkin kun olimme olleet yhdessä 5 kuukautta ja 8 päivää hän pisti poikki.

Kaksi viikkoa myöhemmin kuitenkin palasimme yhteen ja nyt 6.6 vietän yksinäni tätä vuosipäivää.

2-vuotta kun hänestä olen jo pitänyt. Nimittäin poikaystäväni lähti Turkuun.

 

Ja nyt huomaan, että tämä ei enää kerro minusta,

vaan minun rakkaudestani.

Pojat ovat aina olleet osa elämääni ja se ei miksikään muutu.

Kirjoitus virheitä tässäkin oli varmaan tonneittain, mutta ei kiinnosta. (:

 

Ei tietenkään tässä koko elämäni ollut,

niitä kohtalokkaita paloja siitä vain.

 

-Sarachu-

 

 

 

 

"Viimeisen kerran näin sun turkkisi loisteen auringossa.

Viimeisen kerran näin sun silmäs päivän valossa.

Viimeisen kerran sain sanoa sun kuolleelle ruumillesi:

"rakastan sinua"

Viimeisen kerran sut näin maailmassa.

Sitten olitkin jo mullan alla.

Ikävöin sua ikuisesti, enkä voi sille mitään.

Tippa silmäkulmassa tätäkin kirjoitan.

Ikäwän kadotan, surun haihdutan...

Ei se oo niin helppoo.

Oot kuitenkin aina mun rakkaani"

 

Kuolit liian aikaisin Nikke♥

Kaipaan sinua aina.

Nyt kun mulla on M, on sydämeni särjetty sun takia.

Aina te pojat särjette mun sydämen,

mutta uskon, että jos oisit saanut päättää,

et ois lähteny mun luota ilman hyvästejä.

 

-Sarachu-

 

 

Vaikka sydämeni on kai taas ehjä, se uhkaa hajota pieniksi palasiksi.

Rakastamani henkilö on henkilö, jota en ehkä enää koskaan nää.

Elämäni hajoaa käsiin. Mutta yritän koota sen nopeasti.

Mikään ihme liima ei toimi. Palasetkin hajoavat pienimmiksi.

Onneksi sentään hän jota rakastan, otti yhteyttä.

Mihin tämä maailma johtaa.. sitä en tiedä.

Rakasta sinua, R ♥

 

Rakkaudella,

Sarachu -särjetyn sydämen haltija-

 

Lyriikka teksti:

"Sydämeni on luotu vahvaksi,

mutta kun siihen tulee yksi pieni kolhu,

koko sydän hajoaa.

Aivan, sydämeni on heikko ja hauras.

En osaa enää rakastaa.

On niin kova ikävä..♥"

 

ps. Ex-pk otti takas.. ties mihin tää johtaa, kun en enää rakastan häntä </3 ):

Tänään puol kympilt lähtee lukion eestä linkka jossa istuu mie ja miun luokkatoverit♥ IHAN PARAS REISSU TULOSSA!!<31 Ja hei, tää särjetty sydän taitaa ollakki kohta jo ihan ehjä (: Mutta ei siitä sen enempää!! Kerron jatkossa lisää..(;

Ette kuule musta ku vasta keskiviikkona, HeiBs!♥

 

-Sarachu-

 

EI LYRIIKKA TEKSTIÄ!